SIIVONEN, työmies…………………………Hra I. Lattu.
SIIVOSKA…………………………………Rva O. Salo.
LYYLI, heidän tyttärensä…………………..Nti L. Högdahl.
TOLOSKA } {Rva M. Leino.
LINDBERGSKA } { " K. Suonio.
VIRTASKA } työmiehenvaimoja…………….{Nti C. Silén.
ALASINSKA } { " M. Lähteenoja.
BÄCKLUNDSKA } { " H. Granfelt.
BÄCKLUND, nuori työmies, palvelee sotaväessä…Hra I. Kainulainen.
HELENA…………………………………..Nti E. Malm.
IIDU } { " A. Hildén.
HILMA } kolme lasta………………………{——————
AKKU } {——————
MANDA……………………………………Nti A. Auer.
VOSSIKKA…………………………………Hra O. Tuulos.
BIRGER EKMAN } { " K. Veckman.
BERGENSTRÅLE } lääketieteen kandidaatteja…..{ " P. Ahlman.
ALLINEN } { " E. Kilpi.
TALONMIEHEN VAIMO…………………………Nti E. Niska.
AIKA: nykyinen, tapahtuu HELSINGISSÄ.
Siivosen huone. Perällä ovi, joka johtaa porstuaan, oikealla keltainen kakluunihella, pari sänkyä, rottinki varjostin punaisella kankaalla vuorattu, seinällä Kristus ristinpuussa, Runebergin ja Topeliuksen kuvat; vasemmalla ikkuna, sen edessä pöytä, jolla myrtti; sohva, kirjahylly nurkassa. Huone on hyvin siisti. Lapsen vaunut. Kakluunin pellinnuorassa lapsen vaatteita kuivumassa.
1 kohtaus.
Istukaa nyt toki, Virtaska! Eihän teidän niin kova kiire ole. Minä kaadan teille kahvia.
Ei minulla aikaakaan olisi, kun on lauantai-ilta ja isä tulee tuossa paikassa kotia työstä.—Minä toin nyt sen pyykin, joka oli pestävänä. Kova työ niissä vaatteissa oli, kun olivat niin likaiset. Tuota, minun täytyi antaa ne paikkaajalle, koska olivat rikki.—Tässä ne nyt olisivat: kuusi paitaa ja neljä paria alushousuja ja kaksi villaröijyä ja viisi paria sukkia ja kaksitoista nenäliinaa. Katsokaa nyt itse!
Hyvä on. Kyllä minä teidän työnne tunnen.
Ei hierominen niinkään lystiä ole, kun kädet ovat veriset entisten pyykinpesujen jälkeen, ettei tahdo saada yöllä nukutuksi, niin ne pakottavat. Kun rantimienkin pitää olla niin turvoksissa, ettei röijynhihaa aamulla yllensä saa. Peseppäs sitten aina puhtaaksi hiestyneitä, tahraisia vaatteita.
Kun oikein ajattelee, niin minusta tuntuu väliin, kuin eivät ihmisparat ehtisi huoahtaa, niin heidän täytyy tässä maailmassa rehkiä. Maailmassa eletään, ja maailman touhunnassa unohdetaan se, mikä kalleinta on, sielun rauha.
Voi, kun minun tekee oikein hyvää kuulla, että sunnuntaiaamuna Siivonen nousee selvänä miehenä vuoteeltaan ja laulaa lapsensa ja vaimonsa kanssa hengellisiä lauluja. Ei monessakaan perheessä niin tehdä.
Kyllä Herra meitä tähän asti on hyvin johdattanut, ja maailman pahennuksesta varjellut, mutta meidän viimeinen päivämme ei ole vielä ehtoolla, ja paljon voi vielä muuttua, kun lapsetkin tulevat suuriksi.
Onhan teillä vaan yksi tytär. Olisi edes poika.
Kyllä tyttäretkin voivat äidin sydäntä survoa,—älkää sanoko!— Kuinka moni on saanut tyttärensä turmeltuneena kotiinsa, varsinkin meikäläisistä.
Ei luulisi sentään, että kaikki olisi ollut turhaa, kun on parhaansa mukaan koettanut.
Synti tulee niinkuin halla. Se ei tunnu, ennenkuin se on jo hävittänyt!
Niin se on, niin se on.
Ei teidän nyt sentään sovi itseänne soimata.
Ei ei! Mutta väliin minä ajattelen, enkö minä ole turhamielisyydessäni heittänyt lastani maailman viettelykseen, ja antanut hänen maistaa synnin puusta. Ja jos hän kerran käärmeen kiusauksesta lankee, niin täytyy minun huutaa: miksi laskin minä lapseni maailmalle, kun en voinut häntä varjella!—Voi, Virtaska, te ette tiedä mitä äidin sydän tuntee, kun hän tietää lapsensa olevan kotoa poissa. Joka isku, joka kohtaa hänen lastansa, se menee häneen kuin puukon pisto avoimeen haavaan, sillä niin on äidin sydän arka—
Paikassaanko Lyyli nyt on?
Siellä hän nyt on. Menee joka aamu kello 8:lta, pääsee tunniksi päivälliselle ja vähäksi aikaa aamiaiselle ja 8:lta hän palaa kotiin.
Paperikaupassako hän on?
Niin on. Aleksanterinkadun varrella. Minä ajattelin, mihin hänet pistäisin; ja kun hän ei jaksanut palvelukseenkaan mennä—
Ei, ei—tietysti.
Jollain hänen pitää itseänsä elättää—
Niin, niin—itseänsä elättää.
Eikä se mikään huono paikka ole, ei mikään sellainen, missä herroja käy.
Niin aivan.
Niin pitäisi tuon säilyä.
Kyllä luulisi.
2 kohtaus.
HELENA (lapsi sylissä). Edelliset.
Joko Helena saunasta palasi?
Jo. (Asettaa lapsen vaunuun, ottaa riepuja kuivauspaikasta. Hän on hento kalpea nainen, hyvin hiljainen).
Kyllä kai minunkin pitää lähteä.
Istukaa te vaan. Minä kaadan teille toisen kupin kahvia!
Ei—sitä—olisi tarvittu.
(Helenalle). Pianhan sinä palasitkin? Joko se ehdittiin saunoittaa se lapsi?
Saunassa oli paljon ihmisiä. Ja kun lapsi rupesi yskimään, täytyi minun kiiruhtaa pois. Raukka ei siedä kuumuutta.
Kaunishan lapsi sentään on.
Onhan hän, raukka. Sanoivat laitoksella, ettei saisi kuumassa pitää, ettei veri nousisi päähän. On vähän levoton. Herää vähemmästäkin rasahduksesta. Minä kun olen ollut itsekin vähän levoton, ei ole voinut lapsikaan oikein menestyä.
Helena on itsekin kalpea. Olette kai heikko?
Tuleehan sitä sellaiseksi.—Ei voi nukkua yöllä. Ei ruoka maistu, eikä se vähä, minkä syö, virkistytä. On kuin joku kalvaisi sydäntä.
Ei Helenalla ole palveluspaikkaa vielä?
Ei ole. On kesäinen aika, ettei saa. Kävin tänään toimistossa. Lupasivat sieltä toimittaa.
Kuka on luvannut ottaa lapsen hoidettavakseen?
Kyllä kai joku, jos sitä kyselee.
Ventovierasko! On sekin surkeaa, kun täytyy jättää lapsensa vieraan huostaan. Ja noin pieni vielä! Onko se kuukaudenkaan vanha?
Kolmen viikon!
Jaa.—Kun minä viimeisen tyttöni sain, se oli laitoksessa, oli siellä nuori tyttö, ei hän ollut kuudenkaantoista vanha—ja kuinka se raukka itki, se itki niin, että olisi luullut hänen sydämensä pakahtuvan. Ja kun hänen täytyi viedä lapsensa itse ristille. Ei ollut edes kummiakaan. Kuka senkin tytön oli onnettomaksi tehnyt?
Kuka!? Kysy sitä!
Minun tuli niin sääli! Minun tuli niin sääli, että eikö miehellä ole sen verran omaatuntoa, että jättäisi tuollaisenkin raukan rauhaan!
Oma on syy.—Miksi uskoa heitä!
Kun uskottelevat!—Kuinka kauan minäkin tässä istun! Isä antaa aika läksytyksen, kun ei ole puuro valmis eivätkä perunat pöydällä.— Hyvästi vaan ja kiitoksia paljon. Paikkaaminen maksaa markan ja pesusta olisi 3 markkaa. Ei kai se ole paljon?
Ei ole. Kyllä sen mielellänne tarvitsette.
Kyllä! Hyvää yötä sitten. Kello käy jo yhdeksää. (pois).
3 kohtaus.
Kun ei Lyyli ole tullut kotia! Olisi hänen jo pitänyt ehtiä. Tahtoisitko puuroa, Helena?
Kiitoksia. Minä keitin itselleni iltapäivällä kahvia ja söin palasen funttaleipää.
Mitä se sellainen! Tekee vain pahaa. Ota tuosta lautasellinen puuroa!— Mistä sinä lapsellesikaan rintaa annat! Kyllä olet saanut nälkääkin nähdä.
Ei se mitään ole.—Kyllä vielä vaurastun.
Ei sitä niinkään vaurastu.—Ota nyt vaan ja syö. Oletko lapsenakaan koskaan saanut syödä kylläksesi? Ja siitä ei hevillä toivu—vaikka vieraankin ruokaan pääsisi. Pitäisi Lyylin jo tulla. Missä se tyttö viipyy?
Ei hän vaan lie lähtenyt huviretkelle?
Huviretkelle. Ei hän ole koskaan vielä sitä tehnyt—
Voisihan tämä olla ensi kerta.
Mitä sinä sanot?
Minä pelkään, että Lyyli on mennyt jonnekin kävelemään. Kyllä hän jo muuten olisi kotona.
Että se olisi? Lapsellinen minäkin olen. Onhan hän jo aika ihminen, eikä hän huonojen ihmisten seurassa kulje.—Mutta kyllä olisi ollut parempi, että hän olisi käynyt kotona.
Ei olisi kai ehtinyt.
Niinhän se on.—Niin kai!—Ruvetaan me vaan syömään. Ei isä tule pitkään aikaan kotia; kun meni työväenyhdistyksen kokoukseen.—Tule nyt Helena. Kyllä lapsesi siellä säilyy.
Minä puhelin äsken Iidan kanssa. Kyllä hänkin on kipeän näköinen, niin kalpea, että oikein pahaa teki.